Lahden valokuvataide ry:n uusien jäsenten näyttely
STÉPHANE PELLENNEC - TIINA TANSKANEN - HEIDI WIKSTRÖM
02.11. – 20.11.2011
Uusi Kipinä, Kenno, Kymintie 1, Lahti
Stéphane Pellennec
Olen syntynyt Brestissä, Ranskassa vuonna 1971. Muutin vaimoni kanssa Lahteen vuonna 1996.
Valokuvaus on ollut teini-iästä asti harrastuksenani, mutta innostus alkoi toden teolla vasta kun sain ensimmäisen järjestelmäkamerani vuonna 1995. Olen opiskellut valokuvausta kokeilemalla, kirjoista ja valokuvauskursseilla. Hankittuani digikameran aloin kokeilla erilaisia tapoja kuvata ja olen tehnyt paljon epätarkkoja valokuvia tarkoituksella ja kokeilumielessä. Niiden tarkoitus ei ole näyttää jotain konkreettista, vaan yrittää mennä syvemmälle. Haluan, että nuo kuvat herättäisivät mielikuvitusta, unelmia, tuntemuksia ja, että kuvat jatkaisivat omaa elämäänsä katsojissa. Näyttelyn valokuvat, jotka olivat vielä pari viikkoa sitten Pariisin näyttelyssä, on tehty Antoine Saint- Exuperin ajatuksella: "Oleellinen on silmälle näkymätön, vain sydämellään voi nähdä hyvin." Toki teen myös tarkkoja valokuvia ja käytän myös pieniä sekä keskikokoisia filmikameroita, mutta tässä näyttelyssä ei ole sellaisia töitä esillä.
http://www.äärettömyys.eu/
Tiina Tanskanen
Hauras ja utuinen. Tavoittamattomissa. Juuri sellainen on eräs muisto lapsuudestani. Kuten muistoilla on tapana, niin myös tämä lapsuudenmuisto muuttuu mielessäni koko ajan. Tällä hetkellä muistelen järven rantaa, mutta ensi viikolla jotain toista paikkaa. Tämä tavoittamaton muisto muuntui kuvasarjaksi “Horisonttini”.
Kaksi asiaa on tyypillistä työskentelylleni: kuvaan ulkona maisemassa ja käytän pitkiä valotusaikoja. Ulkoillessani pidän silmäni auki mielenkiintoisten kuvauspaikkojen varalta. Varsinkin väriskaalaltaan hyvin niukat, joissain tapauksissa jopa melkein mustavalkoiset maisemat herättävät mielenkiintoni.
Pitkä valotusaika antaa mahdollisuuden jollekin odottamattomalle. Kun kuvan sommittelun ja lavastamisen jälkeen on aika painaa laukaisinta, luovutan samalla vastuun hetkeksi sattumalle. Valotan filmiä useita sekunteja, enkä voi etukäteen tietää mitä sinä aikana tapahtuu ja millaisia kuvista lopulta tulee.
Heidi Wikström
Olen opiskellut pääasiassa maalausta Oriveden opistossa ja Taidekoulu Maassa. Aloitin valokuvaamisen 11-vuotiaana, yli 30 vuotta sitten, kun eräänä aivan tavallisena päivänä puolivahingossa sain isoisältäni kameran. Se oli hienointa, mitä olen koskaan saanut, en olisi ikinä voinut kuvitella saavani sellaista, en edes uskaltanut haaveilla moisesta. Siitä lähtien olen tallettanut mielestäni tärkeitä asioita valokuvaamalla. Aluksi ne olivat perheenjäseniäni erilaisissa tilanteissa ja muistoja matkoilta. Edelleenkin kuvaan paljon päiväkirjanomaisesti, mutta taideopintoni ovat myös vaikuttaneet kuvaamiseeni. Värit ja niiden suhteet ovat minulle hyvin tärkeitä, samoin kuvan muoto. Usein aiheeni lähtevät jostakin pienestä ajatuksesta tai tunnelmasta. Olen myös kiinnostunut saduista ja todellisuuden ja kuvitelmien välisestä rajapinnasta sekä luonnontieteistä ja niiden tavasta yrittää täsmällisesti määritellä todellisuutta pieninä paloina kerrallaan. Arvostan kauneutta ja toisaalta totuudellisuutta. Joskus nämä vaikuttavat olevan toistensa kanssa ristiriidassa, mutta aina se, mikä ensi silmäyksellä näyttää kauniilta, ei olekaan kuin pintaa, ja se mikä vaikuttaa vain unelmalta, voikin olla totta.
